Pääsin vihdoin käyttämään villapaitaani! Laitoin sen meidän suoretkelle päälle, koska oikeasti pelkään vähän, että aika pian alkaa olemaan liian lämmintä sen käyttämiselle. Sisällä se tuntui jo turhan lämpimältä, mutta suolla ja metsässä paita toimi ainakin tällä kertaa erinomaisesti.
Näiden islantilaisten villapaitojen juju on siinä, että ne tehdään langasta, joka sisältää 100% islantilaisen lampaan villaa. Villa itsessään on materiaalina lämmin myös märkänä. Se myös puhdistaa itse itsensä, joten pesuja nämä eivät kaipaa vaan pelkän tuuletuksen pitäisi riittää. Eli huoleton paita, niin kauan kun sitä ei sotke esimerkiksi ketsupilla.
Islantilaisen langan vahvuus on siinä, että siinä on lampaasta käytetty sekä päällikarvaa, joka hylkii vettä, että sitä pehmeää alusvillaa. Näiden yhdistelmä tekee näistä paidoista ainutlaatuisia.
Olen jokseenkin tyytyväinen tähänkin paitaan. Meinaan nyt pitää tämän itselläni, mutta teen varmaan seuraavat paidat toisella ohjeella. Tuntuu siltä, että nämä Dreyman ohjeella tehdyt jäävät aina hieman laatikkomaisiksi ja lötköiksi. Tai sitten käytän seuraavassa paidassa jotain muuta mittaa, kuin rinnanympärystä, josko tulisi tyköistuvampi sillä tavalla.
Nyt puikoilla on kuitenkin taas jollekin toiselle menevä paita, ja siihen uskon tuon tutuksi tulleen Dreyman olevan täydellinen malli.