Keväinen suo

Välillä on hyvä irrota kotitontilta ja päästä vähän ulkoilemaan muihinkin maisemiin. Rehellisyyden nimissä: olen viettänyt laittoman paljon aikaa meidän orapihlaja-aitojen sisäpuolella, joten niiden ulkopuolinen maailma on jäänyt pitkälti vaille huomiotani. Se kuitenkin ansaitsee sitä enemmän, joten päätimme korjata tilannetta ja lähteä suolle ihmettelemään sen kevättä.


Pitkospuut parkkialueelle päin.

Lappeenrannan kupeessa on Hämmäauteensuo, joka on hyvin ylläpidetty virkistysalue luontopolkuineen. Kävelyä täällä tulee yhteensä kolmisen kilometriä, vaikka lähtisi laavulta takaisin suon kiertävää reittiä. Eli mistään huippusuorituksesta tässä ei ole kyse.

Polku lähtee pysäköintialueelta, kulkee pitkospuita pitkin suon läpi ja tulee sitten metsän reunaan, josta lähtee lyhyt nousu laavulle. Laavulta pysäköintialueelle voi palata joko metsän kautta lyhyempää reittiä tai kiertää suon pidempää reittiä. (Todellisuudessa näiden reittien ero pituudessa ei ole merkittävä.)


Vegemakkarat paistuivat mukavasti nuotiolla. Sinappi ja kahvi jäivät harmillisesti kotiin tällä kertaa.

Laavulla oli keväisenä lauantaina kohtuullisesti porukkaa, kun saavuimme sinne. Turvavälit pystyttiin kuitenkin pitämään hyvin ja saatiin makkarat paistettua. Muut lähtivät meidän viipyilyn puoli välissä, joten lopulta oltiinkin sitten laavulla ihan vain omalla porukalla.

Lähtiessä näin seuraavan porukan suuntaamassa laavulle, joten aika hyvin onnistuttiin ajoittamaan meidän vierailu.



Otin muutamia kuvia siitä uudesta paidastani (löytyvät erillisestä postauksestaan) ja kuvasin keväistä luontoa. Olisin halunnut kuvata enemmänkin, mutta muutamien muuttujien takia meillä tuntui koko ajan olevan hieman kiire jonnekin, ensin kotoa suolle, sitten laavulle ja sitten taas seuraaviin rientoihin. Ensi kerralla mennään suolle sillä tavalla, että on paremmin aikaa ihmetellä.