Meille muutti pari viikkoa sitten toinen kissa. Kissan kuva ja ilmoitus löytyi eräänä iltana eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta ja ainakin kuvan perusteella siinä oli juuri sellainen kissa, jota me oltiin passiivisesti vähän etsitty meille. Seuraavana päivänä siitä soiteltiinkin sitten jo eläinsuojeluyhdistykselle ja täyteltiin adoptiopapereita. Pari päivää myöhemmin käytiin katsomassa kissoja. Viikko ensimmäisestä yhteydenotosta eteenpäin Jasmi haettiin kotiin. Tai siis Tuomo haki. Minä valmistelin sillä välin meidän vierashuoneen Jasmille. Laitoin hiekat laatikkoon ja levitin puhtaan maton lattialle ja vähän levittelin leluja pitkin poikin.
Sen jälkeen meillä alkuun käytiin pari kertaa päivässä katsomassa Jasmia. Katsomassa. Sinne mentiin, juteltiin Jasmille mukavia ja katseltiin häntä. Parin vuorokauden jälkeen alkoi tuntua vähän siltä, että kissa vain makaa paikoillaan ja aloin aavistuksen huolestumaan siitä, että onko hänellä kaikki hyvin. Päätettiin ottaa teknologia avuksi ja viritettiin kamera striimaamaan meille Jasmin toimintaa.
Tuntui kieltämättä hieman oudolta vakoilla toista tällä tavalla. Ja kävi myös mielessä, että onko kissalla oikeus yksityisyyteen? Onko väärin vakoilla kissaa, joka lähtökohtaisesti aristaa ihmistä? No, me vakoilimme kuitenkin. 5 tuntia ja 37 minuuttia meni hujauksessa neuloen villapaitaa ja samalla katsellen livestriimiä yläkerrasta.
Striimi operaation avulla meille selvisi, että Jasmi on aktiivinen, tykkää erityisesti uudesta pallostaan (ja jonka hän ehti jo rikkoa) ja on hyvinkin vastaanottavainen meidän ja Säteen tuoksuille. Hän syö, juo, leikkii ja käy hiekkalaatikolla. Hän on energinen ja leikkisä.
Oli todella ilahduttavaa nähdä, miten erilainen hän on, kun ihminen ei ole läsnä. Kaikki turhat huolet siitä, että hänellä olisi joku huonosti, hävisivät striimin myötä.
Nyt kun pari viikkoa on jatkettu tätä Jasmin kesyttämistä on uskallettu jo jättää yläkerran ovi auki ja päästää Jasmi iltaisin kulkemaan myös alakerrassa. Jasmista on tässä parissa viikossa kuoriutunut rohkea kissa, joka uskaltaa nyt jo olla ihmisten seurassa. Hän antaa välillä myös silittää itseään, ennen kuin pakenee käden ulottumattomiin.
Jasmi on ollut kovasti innoissaan meidän Säteestä. Hän haluaisi selkeästi leikkiä ja olla Säteen lähellä. Säde puolestaan ei arvosta niin paljoa. Säde saattaa sähistä, kun Jasmi yrittää liian lähelle, mutta kumpikaan ei hyökkää toisensa kimppuun ja sietävät toisiaan samassa tilassa. Nyt jatketaan sitten tällä tavalla eteenpäin jokunen tovi. Kissat ovat hiljattain alkaneet yöpymään ja ruokailemaan samassa kerroksessa. Kehitystä tapahtuu joka päivä ja aina kun tuntuu siltä, että sitä ei tapahdu, tapahtuu jotain suurta. Jasmi uskaltaa joka päivä vähän lähemmäs ihmisiä ja Sädekin alkaa onneksi hiljalleen rentoutumaan Jasmin seurassa.
Yritin muutama päivä sitten kännykän lisäksi kuvata myös ihan kameralla kissoja. Jasmi arasteli vielä kameraa aavistuksen ja samalla tuli melko selväksi se, että meidän pitää hankkia paremmat valot kotiin, jotta saadaan kissoista parempia kuvia. Tai sitten pitää ostaa kameraan uusia objektiiveja...
Juuri mitään täällä ei ole vielä saatu kuntoon muuton jäljiltä, kun on ollut "hieman härdelliä".
Kirjoittelen lisää kissojen kuulumisia täältä taas myöhemmin.