Omakotitalossa

Olen koko ikäni asunut kerrostalossa, joten tämä omakotitaloasuminen on itselleni täysin uutta. Mies sentään on ison osan lapsuudestaan viettänyt omakotitalossa, joten hänellä on hieman parempi käsitys siitä, miten asiat toimivat. - No, hänellä ehkä muutenkin on parempi käsitys loogisista käytännönasioista, kuin minulla. Olen itse tottunut soittamaan huoltoyhtiöön, jos talo on liian viileä ja pilalle hemmoteltuna kaupunkilaisena lumityöt ovat ihan täysin uusi tuttavuus.

Siis oikeasti. Miettikää sitä, että joku on selvinnyt elämässään hyvinkin pitkälle aikuisuuteen tekemättä kertaakaan lumitöitä. Nyt kuluvan viikon aikana olen tehnyt niitä jo kolmesti. Ja tänään pitäisi sataa lisää lunta, joten niitä pitäisi taas tänään tehdä pariin otteeseen.


Ensimmäistä kertaa lumitöissä

Saimme tervetuliaislahjana muutamia jäälyhtyjä. Olen innoissani poltellut tuikkuja niissä melkein joka ilta. Laitoin myös lyhtyni portaille ja niissäkin on tuikut palaneet iloisesti. Ensimmäisen tuikkupaketin tyhjennyttyä mies totesi, ettei niitä nyt ihan joka ilta tarvitse polttaa. Ei ehkä semmoisen ihmisen mielestä, jolle tämmöinen asumismuoto on arkista ja tuttua. Koska erityisesti tuo piha on itselleni ihan uutta, otan siitä nyt ilon irti ja poltan tuikkuja siinä ainakin viikon putkeen!

Ajattelin myös itse kokeilla niiden jäälyhtyjen tekemistä, kunhan pakkasen puolesta sää taas sallii. (Sanottakoon tässä kohtaa, että tämä on nyt sitten ensimmäinen kerta, kun moisia pääsen tekemään!)



Samalla, kun piha inspiroi ja innoittaa, niin tämä talon sisäpuoli tuntuu omituiselta. Kun on tottunut asumaan kohtuullisen ahtaasti, tämä tilan määrä huumaa ja hämmentää melkoisesti. Aiemmin olen jo reippaasti ennen muuttoa miettinyt ja mittaillut, että mikä kaluste menee mihinkin. Täällä kalusteet lojuvat vain epämääräisesti siellä täällä. Miehen kysyessä, mihin mikäkin kannetaan, seison paikallani, pälyilen ympärilleni ja yritän pääni puhki pohtia sitä, millaisella logiikalla tätä taloa edes kannattaa tässä kohtaa sisustaa. Sitten totean, että "en tiedä." Samalla inhoan itseäni hieman ja koen huonoutta siitä, että ole pystynyt tekemään valmista suunnitelmaa siihen, miten me asumme tässä.

Yritän päästää irti omasta täydellisyyden tavoittelustani ja jotenkin sisäistää sen, että täällä oikeasti mahtuu siirtämään niitä kalusteita myös myöhemmin. Koska tilaa tosiaankin on. Paljon. Eikä kaikkea tarvitse tietää heti.



Kun on tottunut sisustamaan pienehköjä asuntoja, niin tuntuu siltä, että täällä tosiaan on liikaa tilaa. Sanoin sitä jo ensimmäisellä kerralla, kun kävimme katsomassa tätä. Tässä talossa on ehkä jopa liikaa tilaa meille kahdelle ja kissalle. Olen tottunut tekemään sisustusratkaisuja sen mukaan, miten saan maksimoitua säilytystilan ja optimoitua tilankäytön muuten. Tämä, että tilaa on yli tarpeiden on siis täysin uusi maailma.


Noin muuten tässä asuminen tuntuu hyvältä. Nautin siitä, että on oma piha. Toistaiseksi pidän vielä lumitöitä hauskana tapana saada vähän hyötyliikuntaa (mieli saattaa kyllä muuttua ajan kanssa). Tykkään siitä, että näen ikkunoista sieviä omakotitaloja ja lumisen maiseman. Tykkään siitä, että näen oman pihan.

Huomaan myös, että tämä kaikki tila avaa ovia myös luovuudelle. Kuplin ideoita ja mieli tekisi kovasti alkaa työstämään muutamia tuoteprototyyppejä ja maalaamaan muutamia töitä sen sijaan, että purkaisin tavaroitani.



Asiat löytävät kuitenkin hiljalleen paikoilleen ja sitten pääsen niiden muiden projektien pariin. Tästä tulee vielä hyvä koti, mutta ennen sitä pitää sietää tätä kaaosta hetki jos toinenkin.