top of page

Kohti uutta kotia


Me ostettiin talo.



Pitkän ja hetkittäin tuskallisen etsinnän jälkeen, me lopulta löysimme talon, joka heti ensimmäisen käynnin jälkeen tuntui siltä, että siitä voisi tulla meidän koti. Ihastuin erityisesti siihen tilan määrään ja siihen, miltä se tulee näyttämään, kun olen saanut kaikki pinnat remontoitua. Muotoilijana ei koskaan näe vain sitä mikä on, vaan myös sen, mitä voisi olla.

Olen tässä kaiken härdellin keskellä ehtinyt innostua, iloita ja tehdä kaiken näköisiä suunnitelmia. Minut tuntevista osa saattaa hämmentyä, kun sanon, että olen jopa tehnyt erillisiä exceleitä siitä, mitä kaikkea taloon tullaan tekemään ja paljonko ne remontit suurinpiirtein tulevat maksamaan. Järjestelmällinen ja suunnitelmallinen puoleni ei ole kovin laajalti tunnettu, mutta sellainen minä olen. En myöskään pääsääntöisesti fanita taulukko-ohjelmia, mutta tämmöisissä laskelmissa ne on ihan huikea työkalu.


Ensimmäinen yö nyt taakse jäävässä kodissa.

Ajattelin edelliseen asuntoon muuttaessani, että siinäpä on minulle ihana loppuelämän koti. Ikkunoiden edessä kasvaa koivuja, jotka huojuvat tuulessa ja nurmikentän takana kohoaa omakotitaloalue. Pimeän aikaan näkymä muistuttaa jotain pientä alppikylää, kun aukion takana näkyy ylöspäin viettävä maa ja valoja siellä täällä.

Ensimmäisenä keväänä katselin niitä koivuja ikkunan takana ja mietin, että näitä minä sitten maalaan, jos en keksi mitään muuta. Olen istunut sen asunnon parvekkeella tunteja katsellen, miten valo liikkuu puiden rungoilla ja vaihtaa väriä auringon laskiessa ja ihmetellyt, miten se keskipäivällä siivilöityy koivun lehtien läpi. Siinä asunnossa aurinko paistaa sisälle marraskuussa.

Voisin jopa sanoa, että olen rakastanut sitä asuntoa suuresti. Olin valmis siihen, että siinä asutaan ja ollaan pitkään. Maalasin seinät muuttaessani ja siedin kaiken siihen kyseiseen muuttoon liittyneet katastrofit ajatuksella, että minun ei enää ikinä tarvitse muuttaa.



Väripalettia parin vuoden takaa. Nämä värit tuskin seuraavat uuteen asuntoon.

Elämä tapahtui ja nyt olen kuitenkin taas pakkaamassa tavaroitani laatikoihin. Jos joku edellistä muuttoani tehdessä olisi kertonut, että muutan siitä ihanasta asunnosta sitten omakotitaloon toiselle puolelle Suomea, olisin nauranut. Mutta jos elämälle antaa mahdollisuuden, niin se saattaa yllättää.


Kun on ikänsä asunut vuokralla, on jotenkin hassua ajatella, että omistan seuraavat seinät, jotka maalaan. Omat seinät. Oma lattia. Oma piha. Tässä hetki tulee ehkä makusteltua sitä.

Haaveilen. Suunnittelen. Katselen värikarttoja ja perehdyn eri maaleihin. Patterit kannattaisi ehkä maalata...


Näitä sotkuja on taas luvassa.

Sitten tässä on se toinen puoli, joka ei ole pelkkää haaveilua: kaikkien asioiden järjestäminen. Pitää huolehtia vakuutuksista, organisoida muutto ja yrittää löytää remonteille tekijöitä. Sitten pitäisi muistaa vielä huolehtia jätehuolto, sähkösopimus ja varmaan vedestäkin pitäisi tehdä joku sopimus. Melkoisen paljon on kerrostaloeläjälle uutta opeteltavaa ja muistettavaa. Onneksi muutto ei ole ensi viikolla. Onneksi meitä on kaksi miettimässä näitä. Onneksi kohta on loma. Ja kohta meillä on ihana koti!


Ensimmäistä kertaa ikinä en malta odottaa, että päästään vihdoin muuttamaan! Ensimmäistä kertaa muutan innolla.


Commenti


bottom of page