Hapanjuuri

Kokeilin viime keväänä juuren aloittamista ja siitä leipomista, mutta lopputulos oli kaukana siitä, mitä odotin sen olevan. Silloin tuntui siltä, että kaikki ohjeet olivat liian monimutkaisia ja juuren sielunelämä vaati vähintään lukion pitkää matematiikkaa ja mikrobiologian väitöskirjaa, jotta sitä pystyisi ymmärtämään. Sain vielä myöhemmin keväällä juuren, jolla kokeilin uudestaan sitä hommaa, mutta silloinkin onnistumiset jäivät kokematta.


Herkkuleipää! Nämä ei kauaa meillä säily.

Nyt sain itselleni uuden juuren. Hän on noin vuoden ikäinen ja erittäinen aktiivinen, sen lisäksi en sitten tiedä kumpi on tässä takana: se, että olen oppinut jotain vai se, että siviilisäätyni on tässä välissä muuttunut kihlatusta vaimoksi, mutta tällä kertaa homma lähti luistamaan!

Hain juuren ja kotiin päästyäni ruokin hänet ja pari päivää myöhemmin pääsinkin sitten leipomaan. Hyvän juuren lisäksi löysin myös hyvän ohjeen, jonka avulla sain tehtyä sen ensimmäisen leiväpäni. Ja voi miten herkullinen leipä siitä tulikaan!


Paria päivää myöhemmin tuli toki aiheelliseksi hakea Leipävallankumous omaan hyllyyn. Onpahan nyt opas, jonka avulla voi sitten selvitellä mahdollisia ongelmia ja monta hyvää reseptiä, joiden avulla juurta voi käyttää monipuolisesti!


Juurileipomisen raamattu. Tämä kirja auttoi ainakin allekirjoittanutta merkittävästi pääsemään kiinni tämän homman jujusta.

Juuren noudosta on nyt kulunut vajaa kuukausi. Tuomo kommentoi tätä meidän keittiön vallannutta jauhomäärää ja toistuvaa, kotona leijailevaa leivän tuoksua kulttihommiksi. Hän epäili, että noin 30. leivän kohdalla juuridemoni tulee esiin ja sen jälkeen ei enää ole paluuta näistä jutuista.

En kyllä tiedä onko sitä paluuta tässä kohtaa muutenkaan. Jos olen muutaman päivän leipomatta, Tuomo alkaa kyselemään, että "milloin sä teet taas kauramimmejä?"

Niin. Milloinkohan?


Joku varmaan pohtii siellä myös, että mitä ihmettä ne kauramimmit oikein on? Kauramimmit on Leipävallankumouksesta löytyvä ohje ja voin kertoa, että meillä pellillinen kauramimmejä häviää mystisesti johonkin alle vuorokaudessa. Kahden hengen taloudessa... Eli jotta niitä olisi koko ajan tarjolla, niin niitä saisi kyllä leipoa sitten päivittäin.

Jotta tämä homma pysyy jotenkin hanskassa, on meille keittiöremontin yhteydessä tulossa kiertoilmauuni. Semmoisessa kun pystyy paistamaan niitä kerrallaan kaksi pellillistä.


Leipomispäivänä meillä saattaa olla tämmöinen joukko moikkailijoita keittiössä.

Alan kyllä vahvasti epäilemään, että se kulttihomma liittyy enemmän noiden leipomuksien syömiseen, kuin niiden tekemiseen. Oli miten oli, toivotaan, että se meille vierailemaan saapuva juuridemoni osoittautuu mukavaksi demoniksi, jonka kanssa on kiva leikkiä ja jonka mielellään ottaa meille asumaan pidemmäksikin aikaa.



(P.S: Allekirjoittanut on myös toiminut Demoni ry:n puheenjohtajana kahden vuoden ajan, joten ehkä mulla on riittävästi kokemusta yhden juuridemonin kanssa selviytymiseen.)